SUKELLUS NEULEKORIIN

Mietin pitkään teenkö tämän postauksen vlogi-mallilla mutta päädyin lopulta perinteiseen. Mulla on ääni lähdössä ja oon valvonut viikon kipeän vauvan kanssa, joten en pystyisi puhumaan pitkää pätkää ajatukset kasassa. Varmasti nopeasti eksyisin sivupoluille aiheesta.

Pitkästä aikaa otetaan blogissa kurkistus neulekoriin ja laitan linkit pariin hyväksi todettuun ohjeeseen. Keskeneräisinä ovat yhä Kielo-sukat, oma pitsineule ja miehen villapaita samoin kuin tyttären Happypotamus, johon olen kyllä paloja aina välillä virkannut.

Kuistin valmistumisen jälkeen ei entisöintihommat ole kiinnostanut pätkäkään vaikka yksi keskeneräinen sänky kellarin työtilassa odottaakin. Hiomisen ja maalaamisen sijasta oon heilutellut puikkoja iltaisin ja jokaisessa välissä kun se on mahdollista ollut. Jonkin sortin neulehurmio on päällä ilmeisesti jälleen. 


Tässä sukat, jotka on olleet jo pitkään valmiina mutta sain ne pääteltyä vasta eilen. Englannin kielisessä ohjeessa (maksullinen Ravelryssa) on kolme eri kokovaihtoehtoa ja mä valitsin suurimman. Virhe. Varteen ei tehty minkäänlaisia kavennuksia vaan koko sukka neulottiin hurjalla silmukkamäärällä alusta loppuun. Tämän vuoksi sukan malli on todella hassu ja tasapaksu. Eikä se sitten tietenkään istu kivasti jalkaan vaan on enemmänkin "tossu". Ruusukuvio on kaunis mutta ei näistä mitään lempparisukkia mulle tullut.

Seuraavat valmistuneet neuleet ovat myös sukkia. Äidille ja vauvalle lahjaksi. Alkuperäiset ohjeet löytyvät Life with Mari-blogista, vauvan sukkiin tästä ja ylipolven mittaisiin naisten sukkiin tästä. Muutin naisten sukkien ohjetta kirjoneuleen kohdalta, sillä halusin äidille saman kuvion kuin vauvalle. Näitä molempia ohjeita suosittelen kokeilemaan koska ne oli helppoja ja nopeita. Aion tehdä vielä ehkä jollain liukuvärjätyllä langalla itselleni samanlaiset ylipolven mittaiset sukat. Näissä käytin lankana norjalaista Gjestalin Jannea.  


Sitten alussa mainittujen keskeneräisten töiden lisäksi mulla on tällä hetkellä kesken neuletakki, josta näytän nyt vain vilaukselta värimaailman. Aloitin sen neulomisen muistaakseni viime viikolla. Vaaleanharmaa pohjaväri on ostettu mutta halusin raitoihin kuluttaa omia jämäkeriä, Novitan 7 veljestä-lankoja. Nyt tuo tummanharmaa loppui, joten nähtäväksi jää otanko sen tilalle uuden värisen jämäkerän vai jatkanko aiemmilla väreillä raidoittamista. Lisää tästä neuleesta kun se valmistuu. En malta odottaa! 

SE TEKI SEN TAAS !

Muistatte ehkä meidän viisi kissanpentua viime keväältä? Ne kaikki muuttivat uusiin koteihin, yksi poika jätettiin meille. Lucifer nimeltään. 

Noh, tämä meidän äitikissu on koko loppukesän ja syksyn kulkenut omia teitään. Välillä käynyt nenän päätä kotona näyttämässä ja kuinkas sitten kävikään? Keskivartalo rupesi paisumaan ja ennen kuin uskoinkaan, oli pentulaatikossa taas neljä pienen pientä kitisevää pakettia. 



Taisivat syntyä vähän etuajassa mutta ihmekös tuo kun edellisistä pennuista on kulunut niin vähän aikaa. Hyvin emokissa niitä kuitenkin rupesi heti hoitamaan ja yllätyimpä tänä aamuna kun ennen viittä kävin kissoja kurkistamassa: myös tämä keväinen pentu oli päästetty nukkumaan pieneen pentulaatikkoon. Oikein mamman poika!  




Jos sinulla on tarjota rakastava ja hyvä koti yhdelle tai useammalle näistä, ole yhteydessä. 💗

ASU & ELÄ 2017

Jotkut ovat varmaan jo törmänneet muissa blogeissa tämän vuoden Asu&Elä- tapahtuman postauksiin. Mä en tänä vuonna jaksanut/ehtinyt käydä kuin kahdessa kohteessa ja nekin sijaitsivat tässä Luopajärvellä. Pohjois-Koiviston kohde Kurikan puolella olisi kiinnostanut mutta lauantaina ei ollut aikaa kierrokselle mennä.
Sunnuntaina kiertämäni kohteet olivat Koiviston maatila ja Rinta-Valkaman vanha pohjalaistalo, josta nämä kaksi seuraavaa kuvaa on otettu. (Loput kuvat ovat Koivistosta.)



Huomasin jo Seinäjoen Asuntomessuja kiertäessäni, että mulla on tapana katsella kokonaisuutta ja pienet yksityiskohdat jäävät usein huomaamatta. Näissäkin kohteissa olisi varmaan kannattanut ensin fiilistellä se kokonaisuus ja kodin tunnelma. Sen jälkeen olisi voinut tehdä uuden kierroksen ja katsella tarkemmin ympärilleen. 

Tässä esimerkkinä Koiviston kodin leffahuone: ensin kokonaisuus ja sitten yksityiskohta. 



Heikin, Petran ja tyttöjen kodissa parasta olivat maisemat ja isot ikkunat. Tykkäsin myös Petran suuresta kukkapenkistä, jota usein ihailen ohi ajaessani. Se on taidokkaasti tehty, sillä keväästä syksyyn koko ajan kukkii jokin kasvi. Ja onhan se myös hyvin hoidettu! 😊





Muistakaahan käydä tänä viikonloppuna Seinäjoella Käsityö-messuilla. Mulla ne jää töiden vuoksi kokonaan välistä. 

Voit seurata Elämää Keltaisessa Talossa -blogia 
Facebookissa sekä Instagramissa, 
josta blogini löytyy nimellä 
@salla_elamaakeltaisessatalossa. 
 

INTIAANIKESÄ




Olin jo toivoni tältä vuodelta menettänyt enkä uskonut näitä lämpöisiä ja aurinkoisia syyspäiviä enää tänä vuonna tulevan ollenkaan. Mutta täällä ne nyt on! Ollaan ulkoiltu viime päivien aikana useaan otteeseen. Oltu vain auringossa, juotu kahvia ja syöty jäätelöä. Juuri äsken käytiin lasten kanssa ihailemassa kasvimaan nurkalta hitaasti lähestyvää sumua ja kuun sirppiä.



Eilen käytiin seuraamassa pellolla puintitouhuja sen verran, että sain napattua tyttärestä muutaman kuvan. Nuorinta ei yllättäen saanut paikallaan pysymään kun traktorit ja Sampot jyrisivät sekä omalla että naapurin pellolla. (Sisällä ollessa poikaa pitää vähän väliä nostella ikkunalle katsomaan traktoria. Jos sisälle kuuluu moottorin hurinaa, tyyppi juoksee etusormi edellä ikkunalle huutaen "täällä!". Muistuttaa kovasti isoveljeään tuossa iässä.)



 
Nautitaan nyt näistä keleistä koko kylmän kesän ja sateisen alkusyksyn edestä. Pian se ensilumi jo leijailee maahan! Sitäkin kyllä harvinaisen kovasti odotan... Josko aviomiehen työtahti edes yhden vaihteen verran hidastuisi. Lisäksi sain kahden vuoden piinaavan suostuttelun jälkeen luvan repiä lastulevyt irti eteisen hirsiseinästä. 😅

ESKARILAISEN TOIVE

Jo ennen kuin esikoulu alkoi, meidän esikoinen esitti toiveen omasta huoneesta. Yritin siirtää huonetoiveen vuoden päähän ja koulun alkuun, sillä nopean pohdinnan jälkeen tajusin järjestelyjen vievän ainakin kaksi päivää. Ehkä enemmänkin jos teen kaiken yksin lapset jaloissa roikkuen.

Toiveen esittämistä jatkettiin ja jatkettiin. Lupasin pojalle, että huone on ennen joulua tehty. No, huonekalujen siirrot rupesivat tulemaan uniin ja eilen aamulla puoli yhdeksältä lähti sitten ensimmäinen lipasto liikkeelle. Yhden huoneen järjestely vaati muutoksia eteiseen, leikkihuoneeseen ja vierashuoneeseen, josta siis pojan huone tehtiin. Lisäksi juoksin portaissa niin kellariin kuin vinttiin. Ulkovarastosta kannoin takaisin sisälle lasten sängyn, sillä tässä samalla päätin kokeilla mitä juniori tykkäisi omasta sängystä leikkihuoneessa siskon kanssa. 


Liinavaatteiden siirtoa kaapista toiseen. Lastenvaatteiden muuttoa vaatehuoneesta vaatekaappiin ja toisin päin. Kauppareissu: säilytyslaatikkoja, herätyskello, taulu, kattovalaisin ynnä muuta. Paljon onneksi löytyi tavaraa myös omista varastoista. Kaikkea ei tarvinnut ostaa ja mieskin ihan oikeasti pettyi kun tänään ei lähdettykään ruotsalaiseen firmaan Tampereelle. 

Illalla saatin kuin saatiinkin joka huone valmiiksi. Tänään vielä vaihdettiin pojan huoneen lukko toimivaan. Ainoastaan vanhat matkalaukut sekä mun lankakorini ja -laatikkoni ovat enää uutta paikkaa vailla.



Esikoinen on tyytyväinen ja leikkii innoissaan omassa rauhassaan, ihan omassa huoneessa. 💗

Isot vanhat kaapit vaihtoivat paikkaa. Tytär sai oman vaatekaapin ja ikkunan alle mahtui vielä vanha penkki eteisestä. Tässä pari uuden tilanteen kuvaa leikkihuoneesta.




Tällä järjestyksellä mennään nyt sitten taas hetken aikaa. Mitähän seuraavaksi keksisin? 😊

NELJÄN PÄIVÄN VAPAAT.

Kun koko kesän on painanut tuhatta ja sataa töissä sekä kotona, tuli viime viikon neljän päivän vapaaputki todella tarpeeseen. Kahtena päivänä oli vielä lomittajakin, joten mulla oli melkein ylimääräistäkin aikaa vuorokaudessa. 


No, miten kulutin vapaapäiväni? Varasin torstaille NOSH-esittelijän kotiimme. Se oli hyvä syy siivota koti joka nurkkaa myöten. Lisäksi sain hyvän syyn leipoa. Ja mähän sitten innostuin niin, että edellisen kakun valmistuttua tein seuraavan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Koemaistaja nautti tilanteesta toden teolla!


Torstaina vanhin lapsista oli isänsä kanssa poikien reissulla, keskimmäinen oli kerhossa ja pienin päiväunilla ulkona. Mä leivoin pullaa keittiössä enkä raaskinut edes radiota laittaa päälle. Kuuntelin vain tiskikoneen tasaista hurinaa ja silloin  tällöin lelulaatikossa laulavaa ankkaa. 

Vaatekutsut olivat todellinen menestys! Meillä oli kaiken kaikkiaan 22 naista ja saman verran lapsia. Oon oikeasti niin iloinen siitä, miten moni meille tuli. Illan tunnelmakin oli jotenkin erilainen kuin kutsuilla yleensä. Kiitos kaikille vielä kerran! 💗


Viikonloppuna tehtiin lasten kanssa yhdessä hommia kasvimaalla ja kasvihuoneissa. Kurpitsojen lehdet olivat jo paleltuneet ja sipulien varret kaatuneet. Puna- ja keltasipulit kannettiin terassille kuivumaan. Muutenkin tehtiin jo vähän syksyä; kannettiin ulkokalusteita varastoon ja ensimmäiset pelargonit sikalan köökkiin.

Lauantaina käytiin pikaisesti Seinäjoella koska olin tyttärelle luvannut vierailun Emma's & Mama's -kauppaan. Ostettiin Mailegin kaksoset tulitikkurasiassa. Nuorimmaisen päiväuniaikana mä kudoin kuistilla villasukkia ja neiti leikki uusilla leluillaan vieressä peiton alla. 


Ja katsokaas tätä sinnikästä orvokkia, joka kukkii näin kauniisti vielä. Niin se vain meni; taas yksi kesä ohitse.

KAIKEN JÄLKEEN KAUNIS.

Sunnuntai-aamuna kaaduin vihdoin ja viimein sohvalle istumaan radion soidessa vanhalla ompelupöydällä. Tarkoin valituissa kunttilöissä lepattaa liekit vaikka kello on vasta kaksi iltapäivällä. Tuskan, malttamattomuuden ja epätoivon jälkeen sain viimeiset maalit sudittua kuistin oven pieliin. Edellisyönä maalasin laskevan auringon valossa vanhoja kattolistoja aviomiehen asentaessa valaisinta kattoon ja pistorasiaa lattian rajaan. 

Mutta nyt, NYT, on valmista! Tässä muutama kuva kun sekasorto on pahimmillaan ja mun hermot riekaleina tämän kaiken keskeneräisyyden keskellä.







Lattialautojen alla ja katon välitilassa on nyt puhalluskoneella puhallettua selluvillaa. Seinissä on äidin asentamat selluvillalevyt. Välitilaan tehtiin reikä ulkopuolelta, jotta saatiin vanha sisäkatto säästettyä. Katosta erottaa vielä vanhat ruokakomeroiden paikat, jotka saivat häädön jo kolmisen vuotta sitten. Lattialaudat (jätin niiden alle kirjeen odottamaan seuraavaa lattian avausta) löydettiin meidän vanhasta kanalasta samoin kuin kauniit kattolistat. Uuden lattian väri on pyritty valitsemaan mahdollisimman samanlaiseksi kuin vanhan. Seinien helmiponttipaneelit ostettiin ja maalattiin valkoisiksi.

Tässä kuvia uudesta ulkonäöstä. Värimaailman nappasin verhoista, joita en sitten loppujen lopuksi vielä halunnutkaan ikkunalle ripustaa. Taloon sisälle johtavat kauniit lasiruudulliset pariovet saavat ikääntyä arvolleen kuuluvalla tavalla. Niihin oviin en koskenut. Samoin ulko-ovien sisäpuolet saivat jäädä ikääntymään rauhassa. (Tästä postauksesta näet miltä ulko-ovet näyttävät nyt ulkopuolelta koettuaan muodonmuutoksen.)






Kiviportaat ovat vielä kasaamatta takaisin paikoilleen ja katolle johtava reikä täytyy "somistaa". Ikkuna odottaa kittausta ja maalausta ulkopuolelta. Sisälasi täytyy suunnitella ja toteuttaa käytännössä. Nämä työt saattavat odottaa kuitenkin ensi kevättä koska nyt ei vain huvita tai ehdi. Nautitaan syksyisistä päivistä kuistin sisällä ja unohdetaan ruma ulkopuoli. 😉 


Aikaisemmin lattian alla ja seinien sisällä ei ollut mitään eristeitä. Lastenhuoneessa on ollu talvisin todella kylmä. Kaikki tämä eristystyö tehtiin osin myös sen vuoksi, että jossain vaiheessa eristetään koko vintti lämpöiseksi tilaksi. Sitä odotellessa!

KUKKUU, LAPSET!

Kylläpäs edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa! En vain yksinkertaisesti oo malttanut istua koneelle vaan kaikki vapaa-aika on kulunut ulkona tai lasten kanssa. Illan viimeiset valoisat hetket oon maalaillut lasten nukkuessa jo yöunia. Tai kutonut villasukkaa sohvalla täydessä hiljaisuudessa.

Ja vaikka nytkin tietokoneen ääreen istuminen on epämiellyttävä ajatus niin aion kertoa pitkästä, pitkästä aikaa mitä meidän lapsille kuuluu. Hehän ovat nyt synttärien jälkeen 6-,  4- ja 1-vuotiaita. Kaikki kolme niin ihania omia persooniaan. 💗


Esikoinen, meidän 6-vuotias pikku isäntä, aloitti esikoulun. Eskarin alkua ei odotettu kovin innolla koska onhan edessä useampi vuosi koulun penkillä istumista. Tästä kouluvuosien määrästä on jo keskusteltu pariin otteeseen. Samoin kuin siitä miten epäreilua on, että eskaria on viikossa viisi päivää ja vapaata vain kaksi päivää. Hyvin se koulutie on kuitenkin lähtenyt käyntiin ja tänään äitillekin jo avattiin päivän sisältöä hiukan tarkemmin.

Pieni mies mutta iso poika! Kulkee isänsä perässä konehommasta toiseen, aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Ja jaksaa olla äitinkin tärkeänä apuna. Muutamana aamuna isoveli on käynyt nostamassa pikkuveljen sängystä, että äiti on saanut vielä hetken torkkua. Peiton alta kuuntelen poikien leikkejä olohuoneessa: "Odotas Matsku, isoveikka pukee ensin. Sitten mennään leikkimään."

Aina joskus yllätyn siitä, miten paljon tämä miehen alku jo ymmärtää asioita ja miten viisaita se osaa puhua. 


Sitten keskimmäinen, prinsessamme. Neljä vuotias, kovapäinen höpöttäjä. Tällä neidillä juttua piisaa vaikka millä mitalla mutta ne etenevät  siinä tahdissa, että kuuntelijan on vaikea pysyä vauhdissa mukana.

Tyttö rakastaa kaikkea pinkkiä ja söpöä. Laukut, kengät, nallet ja ihanat pienet "tilpehöörit" ovat rakkaita aarteita. Samoin kivikokoelma, jonka osasia löytyy lastenhuoneen jokaisesta nurkasta ja jopa äidin pyykkikoneesta. Kukat ja puutarha kiinnostavat kovasti, keneltäköhän perittyä se on? Kaunis ja herkkä vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen pieni prinsessa!


Nuorimmainen, yksi vuotias, on luonnollisesti kokenut eniten kehitystä viime kuulumisten päivityksen jälkeen. Epäilen, että tämä poika tulee joskus valloittamaan Mount Everestin tai juoksemaan maailman mestaruuden satasen matkalla. Vauhti eteen- ja ylöspäin on niin kova, että perässä on vaikea pysyä. Onhan se ihan luonnollista, että tämän ikäinen kiipeää jo isoveljen yläsänkyyn. Sekunnissa! 

Pikku hiljaa pojasta on löytynyt omaa luonnetta. Aina ei tarvi tehdä niin kuin muut. Se sama aurinkoisuus ja iloisuus on kuitenkin säilynyt samana vauvasta saakka. Juuri koskaan ei ole niin huonoa hetkeä etteikö voisi pientä hymyä heittää. Lempipaikkoja ovat äidin, isin ja mummujen sylit. Niistä on hyvä tutkia maailmaa ja osoitella uteliaana kaikkea uutta.


Tällä hetkellä odotan innolla uusia, ensi viikolla alkavia työkuvioita. Nykyisessä työssä on ollut  hyvä olla monella tavalla ja onneksi otin kesätyön talvella vastaan. Oon saanut juoda aamukahvit rauhassa, päässyt työelämään kiinni, saanut uusia kokemuksia, oppinut uutta ja nauranut joka päivä niin, että vatsalihaksissa tuntuu.

Nyt kuitenkin on sopiva hetki sille, että kodin ulkopuoliset työt vähenevät hetkeksi enkä tee ihan täyttä työviikkoa. Aviomies pääsee vapaammin kulkemaan omissa töissään kun mä ehdin hoitaa sikalaa.  Mulla jää enemmän aikaa olla kotona lasten kanssa. Kulkea harrastuksissa ja perhekerhoissa, liikkua yhdessä ulkona ja lukea satukirjoja. Jutella pienille tärkeistä asioista, leipoa lasten kanssa, tehdä ruokaa ja makoilla leikkihuoneen lattialla. Niitä odotan! Lasten lapsuus on silmänräpäyksessä ohi ja siksi siitä pitää nyt nauttia.