Ajatuksia blogin kirjoittamisesta


Pohdittiin tässä taannoin SObloggaajien kanssa jokaisen omia bloggaustavoitteita. Mihin suuntaan kukakin haluaa kehittyä ja mitä blogiltaan haluaa tulevaisuudessa. Eilisiltana mietin omaa tilannettani omassa päässäni hiukan tarkemmin. 

Vuosi sitten haaveilin blogiyhteistöiden mahdollisuuksista, sillä yhteistöitä ei ollut tainnut silloin olla vielä yhtäkään. Hain kovasti itseni näköistä ulkoasua blogille eikä sitä meinannut saada sopivaksi millään. Kirjoitustyylini oli vielä haparoivaa mutta olin päässyt jo yli ensimmäisten postausteni "tiukasta" kirjakielestä. Harkitsin jopa jossain vaiheessa, jotta rupiaasin kirjoottamahan puhtahasti etelä-pohojammaalla mutta onneksi tulin nopiasti järkihini ja unohrin sen irean. Itte ku en jaksaasi keskittyä suomentamahan esimerkiksi savolaasten blogitekstejä.


Olisikohan ollut viime vuoden kesäkuussa kun pääsin osaksi SOblogien yhteisöä. Blogini kävijämäärät lähtivät nousuun ja bloggaamiseen tuli ihan uusi into. Ensimmäiset yhteistyöt olivat jännittäviä mutta nykyään ne menevät jo aika tutulla kuviolla. 

Kirjoitusasuni on "vakiintunut" ja se on mun näköinen jos niin voi sanoa. Talvella tein nettiostoksia ja ostin heräteostoksena blogilleni blogipohjan. Nyt olen ulkoasuunkin tyytyväinen. 

Kaiken kaikkiaan voin todeta olevani tällä hetkellä siinä pisteessä, että olen saavuttanut blogitavoitteeni. Uusia tavoitteita en ole sen kummemmin asettanut. Tärkeintä on nyt pitää homma miellyttävänä harrastuksena, postaustahti tasaisena ja olla mukana itseä miellyttävissä yhteistyökuvioissa.  Oma, ja meidän perheen, elämä pysyy myös täällä ja suunnitelmissa on ainakin lapsista jotain pitkästä aikaa kirjoitella. Nyt kesällä puutarhapostaukset varmaankin lisääntyvät. Syksyllä sitten taas enemmän huonekalujen kunnostusta ja käsitöitä.

Postausten kirjoittaminen on työlästä ja aikaa vievää mutta kyllä tämä bloggaaminen on myös antanut paljon. Yritysvierailut ja yrittäjien menestystarinat saavat omat haaveet lentämään ja selkenemään; ehkä vielä jonain päivänä mäkin toteutan yhden monista unelmistani. SObloggajien naisten ja yhden miehen joukko on mahtava. Sieltä löytyy aina ihmisiä, joilta saa tukea omaan bloggaamiseen. Ja plussaa on myös tietysti se, että joku näitä mun postauksiani lukee ja uskaltaa vielä kasvotusten paljastaa sen. 
Tämmöstä ajatuksen virtaa tänä sunnuntaina. Huomenna käyn vanhempien lasten kanssa blogikeikalla töiden jälkeen ja jonakin päivänä kurkistetaan blogin puolella ainakin lähiruoka-kasseihin.


Alimmassa kuvassa toinen kasvihuoneista yövalaistuksessa. Pikku hiljaa ne rupeavat molemmat täyttymään taimista. 😊

2 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus! Itsekin uuden blogini myötä painin samojen asioiden äärellä =o).

    VastaaPoista
  2. Kiva seurata blogiasi.Itse olen kans etelä-Pohjanmaalla asuva.

    VastaaPoista