Aarre lastulevyjen alla!

Pari vuotta sitten koin todellisen "ahaa"-elämyksen kun tajusin eteisen ja olohuoneen välisen seinän olleen aikoinaan talomme ulkoseinä. Taivuttelin ja taivuttelin miestä lastulevyjen irrottamiseen mutta turhaan. Joka kerta sinnikäs vastaus oli ei.

Väsytys-tekniikka tuotti tulosta vasta viime syksynä kun sain luvan, että ensimmäisen lumisateen alkaessa saan purkaa levyt hirsiseinän edestä. Taisin kuulla myös jotain varoituksia mahdollisista yllätyksistä mitä seinän sisällä voisi olla mutta enpä tarkemmin jaksanut kuunnella niitä...



No tuli ensimmäinen lumisade ja tartuin päättäväisenä sorkkarautaan ja vasaraan. Jo ensimmäisen palan alta tuli vastaan se yllätys: alkuperäinen ulko-ovi oli ollut nykyistä väliovea leveämpi. Välioven takana on siis piilossa nyt semmoinen aika ruma aukko hirressä mutta mielestäni se saa olla niin koska on merkki entisestä elämästä.  

Pienen tuumailun jälkeen jatkoin purkuhommaa niin, että vasarakin taipui solmuun. 

Nyt, pari päivää ennen jouluaattoa saatiin listat paikoilleen ja tämä pieni urakka on lähes valmis. Vielä täytyy seinän ja lattian välinen raja siistiä sekä irrottaa hirsien päät piilottava lauta. Mutta siihen tarvitsee jonkun erikoisemman työkalun... Halusin ehdottomasti listat oven ja ikkunan ympärille, että lopputulos on viimeistellymmän näköinen. 

Myös kattolista asennettiin katon ja seinän väliin. Nähtäväksi jää miten katon uusiminen vaikuttaa tuohon kohtaan ja miten lista asettuu sitten paikoilleen.


Alla olevasta kuvasta näkee missä on ollut talomme toinen kuisti alunperin. Se on purettu lisäsiiven alta pois.  Jäljellä on muutama rautatappi, lyijykynän jäljet sekä sadevesien jättämät valumajäljet hirressä. Kauniit muistot menneestä.
 

Vanhasta ulkokuvasta päättelin etukäteen, että seinässä on ikkuna-aukko jossain kohdassa. Aukko tuli vastaan ja nyt sen kohdalla on aittasta löytynyt vanha ikkuna. Ikkunan austana on mustavalkoinen koivumetsä kalvo, joka mielestäni sopii oikein hyvin seinän vanhaan tunnelmaan. 


No nyt tuo aviomies sitten esitti vaikean kysymyksen: "remontoidaanko seuraavaksi eteinen loppuun vai siirrytäänkö vintin remontointiin?". Ööö, haluaisin molemmat, yhtä aikaa ja nyt heti! Ei kuulemma onnistu... 😊
 

AATON AIKAAN...

Tässä muutama kuva meidän aatosta. Vietettiin se jälleen rauhassa oman perheen kesken saunoen, syöden sian peppua (kuten keskimmäinen ruokapöydässä totesi) ja leväten. Siinä välissä äiti pyöri koko ajan keittiössä ruokaa laittaen ja tiskejä tiskaten. 

Kuusi on niin kauniin tuuhea vaikka siinä kaksi latvaa onkin. Enää en päästäkään tätä harvempia puita jouluisin ovesta sisään! Ensi vuoden budjettiin on sovitettava uudet joulukuusen koristeet...



Alkuillasta myös isovanhemmat ja enomies tulivat odottamaan joulupukin kyläilyä. Lapset olivat tyytyväisiä lahjoihinsa, kannatti käydä tekemässä edellisiltana vielä muutama paniikkiostos. Nuorimmainen ihastui jo ensimmäisen paketin sisältöön niin, ettei meinannut malttaa muita edes avata vaan lastasi lahjoja tyytyväisenä lumiauran kyyttiin. 



Aviomiehelle ostin Jalaksen talvityökengät ja mä sain Heirolilta laatikollisen kakun koristelutarvikkeita. Niille tulee varmasti käyttöä!


Ja hei, eteisen seinä tuli kuin tulikin valmiiksi! Siitä kuvia ja juttua ensi kerralla. Tämä tuleva viikko, vuoden viimeinen taitaa olla täynnä jos jonkinmoista sovittua menoa ja hommaa mutta yritän ehtiä päivittämään eteisen kuulumiset mahdollisimman pian. 

Joulupäivän jatkoja! 

JOULUVALMISTELUJA (sensuroimattomia siivoushässäkkäkuvia)

Todellinen jouluihminen tahtoo, että jouluaattoaamuna koti, ruoka ja tunnelma ovat tiptop; täydellisiä. Joten... joulustressi, tervetuloa! 

Stressiä lievitetään leipomalla ehkä neljäs erä pipareita tälle joulua. Aina ne katoaa kiposta jonnekin...


Yksi lievityskeino on tehdä ekstrasiivoja. Koska eihän aika tunnu riittävän edes kodin perussiivoukseen niin on hyvä viettää yksi aamu eteisen kaappien kimpussa. Viisi pussillista mainoslippiksiä ja vanhoja vaatteita lähtevät UFF:n keräykseen. Lisäksi löydettiin Ikean säkillinen johtoja ja tarpeetonta elektroniikkaa, joka on muuton yhteydessä tukittu kaapin perälle piiloon. 

Matot odottavat puristelua ja imuri käynnistystä.


Hups, edellisessä kuvassa näitte myös eteisen keskeneräisen "pientä pintaremonttia"-projektin, joka PITI olla valmis aatoksi. No, ei taida olla. Listojen maalaaminen tässä rytäkässä ei ole oikein kiinnostavaa puuhaa. Tästä projektista tulossa ennen ja jälkeen kuvia kunhan viimeisetkin naulat ovat paikoillaan.



Lastenhuoneet on jälleen raivattu. Leluja on kannettu hetkeksi säilöön vintille ja rikkinäiset kerätty pois. Pyykkikone on huutanut jälleen yötä päivää kun oon heittänyt sinne kaiken pestäväksi kelpaavan. Kolme pyykkitelinettä ja oven päälliset roikkuvat pyykkiä täynnä. Kyllä tulee puhdasta! 

Alla oleva otos poikien iltaleikeistä kuvastaa vauhtia, jolla nämä viimeiset jouluviikon päivät mennään. Kuulostellaan taas, ehkä ensi postauksessa on rauhallisia joulukoti-kuvia. 😊



AVIOMIEHEN PAITA

Noin kolme vuotta sitten aviomies pyysi itselleen villapaitaa. Mies päätti värit ja mallin. Rupesin neulomaan ja kun sain paidan valmiiksi, huomattiin sen olevan ainakin pari kokoa liian suuri. Purin harmistuneena paidan kerille ja jätin odottamaan. Jossain vaiheessa aloitin työn uudestaan. Helmaa oli 35 cm valmiina kun työ taas jäi. 

Viime kuussa tyhjäsin neulokoriani keskeneräisistä töistä, joista lopulta kolme päätyi purkuun. Ja aloitin villapaidan kolmannen kerran alusta. Tällä kertaa en luovuttanut vaan työ vietiin loppuun saakka. 

Tässä materiaalia kuvaustilanteesta kun yritin saada hyvän kuvan paidasta käyttäjän päällä.



No sain yhden onnistuunenkin kuvan. Lanka on Novitan 7-veljestä ja tiesin kyllä, että kutinan kanssa tulee ongelmaa vaikka mies aluksi väitti, ettei tunnu missään. Toivottavasti alle laitettava paita korjaa tilannetta koska kyllä ketuttaa jos tämä jää käyttämättömäksi. Ohje on Dropsin ilmaisohje, Neville.  


Tänään hain postista ihanat kotimaiset Tukuwoolin langat, sillä päätin nyt kuitenkin osallistua Heidi Alanderin Chrysaetos-joulukalenterihuivin neulontaan. Vaikkakin aikataulusta pahasti jäljessä. 😂 

 

Joulukuun ensimmäinen

Kuukausi on vaihtunut edellisen päivityksen jälkeen. Itsenäisyyspäiväkin vilahti jo ohi; mulla oli työpäivä, jonka jälkeen kävin pikaisesti hautausmaalla ja sitten kotiin saunaan. Sen kummemmin Suomen juhlapäivää ei meillä nyt juhlittu. Kotiväki oli naapureiden kanssa nostanut lipun salkoon aattoiltana.


Joulukuu on alkanut aika vauhdilla ja lasten kanssa sitä on välillä ihan ihmeessä; mitä ne vielä voi keksiä äitin pään menoksi?! On leikattu hiuksia omin päin ja sen jälkeen käyty parturissa siistiytymässä, taisteltu ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla mitkä vaatteet on sopivia juhliin: verkkarit ja Mikki Hiiri-huppari vai kauluspaita liivillä ja kravatilla. Ja siinä vaiheessa kun ehdin huokaista, että onneksi pienin on vielä niin pieni ettei osaa mitään pahaa keksiä, herra 1v kävi tyhjäämässä puolet tietokoneen muistista. Sekunniksikaan ei voi selkää kääntää tällä hetkellä.


Osa joulukorteista on lähetetty, osa on vielä jakamatta. Joitakin kortteja askarreltiin vanhimpien lasten kanssa kun pienin nukkui päiväunia. Seuraavaksi täytyisi paketoida lahjat mutta vielä en ole keksinyt missä välissä on sille sopiva aika. Luultavasti jonakin yönä...


Ja tänään odottelin koko illan josko tulisi hiukan harvinaisempia vieraita kylään koska huhupuheiden mukaan tontut ovat liikkeellä. Seitsemän jälkeen kopistettiin lastenhuoneen ikkunaan ja siellä olivat jälleen pari tonttua perinteisellä kierroksellaan. Meidän pienin innostui kovasti koputtelemaan tonttujen kanssa ikkunaan eikä poika pelännyt ollenkaan.  Mun mielestä aivan mahtava idea kiertää lapsiperheitä ja jakaa karkkia. Tästä palvelusta voisi jokusen euron maksaakin!

 
Semmoista ajatuksen virtaa tänään. Josko ensi kerralla olisi jotain oikein järkevääkin asiaa. Mukavaa viikonloppua!