McDreamy

Ostin nuorimmaiselle sinapin keltaisen toppaliivin, joka kaipasi alleen selvästi ruskeaa villapaitaa. Ravelryn tutkimisen ja pitkään kestäneen googlailun jälkeen törmäsin vihdoin Dropsin McDreamy -ohjeeseen. Tilasin Dropsin Baby Merinoa ja rupesin kutomaan.


Kooksi valitsin 3-4v. Unohdin miten suurikokoisia neuleita näillä Dropsin ohjeilla tulee. Valmis paita meneekin ensin käyttöön kesällä viisi vuotta täyttävälle neidille ja vasta vuoden kuluttua se taitaa olla nuorimmaiselle edes lähes sopiva.


Jossain välissä neulomista harmittelin sitä, että en tutkinut tarkemmin ohjetta ennen lankojen ostoa. Olihan sitten homma tuon hartia osuuden kanssa! Useaan kertaan piti netin syövereistä kaivaa ohjeita ja kommentteja hankaliin kohtiin. Huomasin, että pitkin maailmaa moni muu oli kamppaillut samojen kavennusten kanssa. Ehkä neuleohje siis oli huonosti kirjoitettu? 

Paidassa on neljälle napille reikä mutta päädyin laittamaan vain kolme; neljäs veti paitaa ryppyyn.

Lopputulos on kuitenkin hyvä ja tytär tykkää paidasta. Pieni poika vaan on yhä villapaitaa vailla... 🙈

PÄÄSIÄINEN 2018


Kovaa pakkasta ja räystäät tippumaan saavaa auringonpaistetta. Askartelua ja vähän leipomista. 




Pääsiäisviikonlopun ainoa vapaapäivä kului rattoisasti koko perheen kesken autossa istuessa ja Etelä-Pohjanmaata kiertäessä. Isovanhemmat, kummit ja muut käytiin pikaisesti ennen serkun syntymäpäiväjuhlia virpomassa. 


Pääsiäiskokkoa tehtiin useampana päivänä vielä kuluneella viikolla. Yhä tehtiin löytöjä aitasta! Viimeisimpänä surullinen kasa valtavien mattopuiden osia. Josko ne vielä jonakin päivänä kevään aikana saisivat ansaitun paikkansa jostain muualta kuin rottien seasta... Toivottavasti kaikki olennaisimmat palat ovat tallella.  Pelkään kyllä, että osa puuttuu. 



Niin ja syntyihän meille näitäkin viisi kappaletta. 💓

 

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI, OSA 2: Pojan makuuhuone

Eilisen päivän jälkeen on hyvä kirjotella blogiin yläkerran remontin ensimmäisestä valmiista kohteesta. 


Kun vuoden vaihteessa olin haastateltavana ja kuvattavana paikallislehteen, en olisi osannut arvata mitä maaliskuussa tapahtuu. Jo juttu Kunnallissanomissa ja se, että sain kuvata ja kirjoittaa kodistamme jutun Kotiblogit-lehteen oli mulle henkilökohtaisesti tietynlaisia saavutuksia. Blogi on huomattu enkä ole vuosia tätä turhaan ylläpitänyt. 

No, maanantaina kännykkä piippasi sähköpostiviestin saapumista ja näytössä luki YLE/Yhteydenottopyyntö. Voi jestas! Tommosia pyyntöjä ei ihan joka päivä tule, joten totta kai me oltiin valmiita jutun tekoon. Haastattelija ja kuvaaja tulivatkin jo sitten tiistaina iltapäivällä. Radio- ja televisiojutut tulivat ulos eilen Yle Pohjanmaan uutisissa (nähtävissä Yle Areenassa). Nettiartikkelia odotellaan vielä. Onneksi aviomies suostui jutun tekoon mukaan koska kahden yön unettomuuden jälkeen mun suusta ei ihan hirveästi järkeviä lauseita ulos tullut. Ukkokullalle pisteet täydellisestä suorituksesta! 😏 

Eilen aamulla parturi kysyi saako mun hiusten kuvan julkaista netissä ja pakko oli todeta, että "tiedätkö kun ei tuo Facebook tunnu enää missään". 😇

Mutta käydään nyt siellä yläkerran toisessa makuuhuoneessa. Huone, joka tarvitsi vain uudet seinät eli helpoin kolmesta remontoitavasta kohteesta. Täällä on  nyt tapetoitu ja maalattu vanhat kattolistat uudelleen. Edellinen "tuuletussiivellinen" ysärikattolamppu lähti ja tilalle tuli neutraalimpi valkoinen valaisin. Muovimatto saa jäädä lattiaan. Katon maalipinta on ihan hyvässä kunnossa, joten sille ei tehdä mitään. Ovi saa uuden maalipinnan kesällä. Tästä tulee pojan makuuhuone sitten kun koko yläkerta on valmistunut. Tuon koivumetsän esikoinen valitsi itse ja harmaa tapetti on rauhoittamassa tunnelmaa. 



Huone nähdään toivottavasti sisustettuna ja käytössä olevana seuraavan kerran! Silloin näytän myös "ennen" kuvat.

Nyt ollaan jo toisen makuuhuoneen kimpussa kun aulatila etenee niin hemmetin hitaasti. Toisessa huoneessa tehdään pintaremontti lattiasta kattoon mutta siitä lisää myöhemmin. 😊

Maaliskuun puoliväli

Niin kovalla vauhdilla menevät nämä päivät ja viikot, että ihan hirvittää. Juurihan se helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja yhtäkkiä ollaan siinäkin jo menossa puolivälissä. 

Töissä käymisen lisäksi ajankohtaisena on jälleen sikalan pesu. Yhteisinä vapaapäivinä yritän inspiroida aviomiestä remonttihommiin vintille tai sitten touhailen siellä itsekseni nuorimmaisen päiväuniaikaan. Se on niin raivostuttavan hidasta hommaa, ettei sovi tällaiselle "kaikki, heti, nyt" -tyypille ollenkaan.


Tänä keväänä oon parhaani mukaan yrittänyt hillitä itteni ja olla tekemättä kylvöjä kellariin liian aikaisin. Viime sunnuntaina laitoin kuitenkin yrttien siemenet multaan. Tilasin netistä niitä varten tuollaiset laatikostot, Micro leaf 3-boxit. Aluslaatikko, kolme kylvölaatikkoa ja niihin kannet. Saas nähdä nouseeko mitään pintaan.

Kasvihuoneellakin on tullut jo käytyä muutamaan kertaan. Kovin on vielä talvisen näköistä. Tänään vein uudet lämpömittarit paikoilleen. Täytyy jossain vaiheessa testata miten hyvin lämpölamput lämmittää ja voisiko taimet siirtää jo hyvissä ajoin kasvareihin ennen kuin varret ehtivät hurjan pitkiksi.


Pelargoneista suurin osa selvisi talvesta sikalan ikkunoilla ja nyt niitä on tuvassa joka paikassa minne 1,5v ei pääse kiipeämään. Ja niitä paikkoja on lähinnä katon rajassa.


Nyt iltapalalle ja nukkumaan. Huomenna tiedossa some-koulutusta, uimakoulureissu ja ajattelin kotiuttaa ensimmäiset narsissit. Jokusen pääsiäispupunkin tarvitsisin takan reunalle... 

JA HEI! En olekaan vielä täällä mainostanut, että meidän koti löytyy uusimmasta Kotiblogit-lehdestä.

TREYSTA

Ostin syksyllä langat Treysta-villapaitaa varten. Törmäsin paidan kuvaan Ravelryssa ja englannin kielisen ohjeen sain ostamalla muistaakseni toisen numeron Laine-lehdestä. En muista kenen kojusta langat ostin mutta kudoin paidan ohjeen mukaisesta Lettlopi-langasta. 


Vaikka kirjoneule kastelusta huolimatta vähän kiristää (alemmassa kuvassa näyttää, että kiristäisi enemmän kuin vähän!) ja hihat ovat 10 cm turhan pitkät niin lopputulos on hyvä. Paita on just sopiva käytettäväksi toppatakin alla näillä talven viimeisillä kovilla pakkasilla: Keväällä pärjään hyvin tällä ilman takkia, koska paita on todellakin lämmin.


Nauttikaahan viimeisistä pakkaspäivistä. Ensi viikolla kuulemma jo lämpenee. Kevät tulee!

ÄÄRELLÄ, KUPPI + KATTILA

Tiedättekö ne amerikkalaiset, ranskalaiset tai englantilaiset leffat, joissa on houkuttelevan näköisiä ravintoloita korkeiden rakennusten alimmissa kerroksissa kulmapaikoissa ja isoilla ikkunoilla? Sisältä tulvii lämmin valo ja asiakkaat istuvat onnellisen näköisinä jutustelemassa keskenään. Henkilökunta palvelee hymyssä suin asiakkaita ja jäävät pöytien viereen juttelemaan. 

No entäs tiedättekö seinäjokisen ravintolan Äärellä? Se on kuusi vuotiaan Juurella-ravintolan trendikäs, yksi vuotias pikkusisko. Sisällöltään kuitenkin erilainen kuin veljensä. Tunnelma ja näkymät olivat kuin olisi keskellä suurkaupunkia. Ihan kuin niissä leffoissa!



Me SObloggaajat pääsimme nauttimaan Äärellä-ravintolan tunnelmasta, ruuasta ja juomasta kuluneella viikolla.  (Kiitos Virpi!)

Ennen itse ruokailua ravintolan perustaneet Jani Unkuri ja Miia Keski-Nikkola kertoivat meille mistä aineksista Äärellä on tehty: lähellä tuotetut raaka-aineet ja kansainväliset maut; osaava henkilökunta ja tarkasti sisustusalan ammattilaisten kanssa suunniteltu sekä toteutettu ulkonäkö. Janin ja Miian puheesta huokui ylpeys omaa luomusta kohtaan ja ihan syystäkin. Tällaista paikkaa ei Seinäjoelta löydy toista.

Menussa pidin siitä, että se oli ihan erilainen kuin esimerkiksi ketjuravintoloissa. Omaperäinen mutta silti todella hyvä!

Nopealla vilkaisulla juomalista näytti olevan monipuolinen, joten Äärellä-ravintolaan voi mennä ihan vain lasilliselle ystävän kanssa työpäivän päätteeksi jos ei nälkä ole. Kannattaa käydä tutustumassa myös lounaaseen, joka maksoi muistaakseni vain kymmenen euroa.



Esikoispoika kysyi tänään nukkumaan mennessä, että eikö äitin ja isin pitäisi joskus käydä treffeillä? Todellakin pitäisi! Ja äitipäs tietää minne isin seuraavilla treffeillä vie syömään. 😉

 
Postaus toteuttu yhteistyössä Äärellä-ravintolan kanssa. 

Hyppy podcastien maailmaan!

Facebookin puolella joskus aikoja sitten uhkailin julkaisevani videon tuolla Youtuben ihmeellisessä maailmassa. Ensimmäinen video on ollut editoituna jo hyvän tovin ja (ehkä!) nyt on hyvä hetki julkaista se. 

Joten linkki videooni pitäisi olla tässä...

Painakaa tilaa nappia ja kulkusen kuvaa jos tulevaisuudessa tahdotte saada ensimmäisten joukossa ilmoituksen Youtube-kanavani päivittymisestä. 

Tämä ensimmäinen video on vaan tämmönen minuutin pitkä ja näköjään kuvakulman kanssa olisi pitänyt olla tarkempi. 😉 Katsotaan joko ensi kerralla olisi pidempiä höpötyksiä tarjolla vai jännitänkö kameraa niin, että pysytään hyggeily-linjalla. Ja seuraavan videon julkaisuajankohta on mysteeri, myös mulle.

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI, OSA 1.

Niinhän siinä kävi, että en pystynyt taaskaan itseäni hillitsemään ja pääni täyttyy mielikuvista kauniista yläkerran aulatilasta ja lasten huoneista. Pojalle ehkä sarjakuvatapettia tai tähtitapettia; tyttärelle ehdottomasti Sandbergin Kieloja. Portaisiin Ikean pyöreät lasipallovalaisimet; aulatilaan joku iso ja näyttävä kattovalaisin. Ai että!

Kaikkihan lähti siis siitä, että vanhempani lupasivat vanhan pianon meille ja siitä innostuneena aloitin huonekalujen järjestelyn ensin työhuoneessa ja lopulta tiputin vintin toisesta kamarista katon. Ihan loogista naiselle: teen tilaa alakerran yhteen huoneeseen ja sen takia hajotan katon yläkerrassa. 

Tässä kuvassa kuitenkin hyvä syy siihen miksi yksi kattokerros lähti: siellä alla oli se mitä uskoin siellä olevankin! Alkuperäinen, kaunis paneeli. 💓 Juoksin irrotettu katon pala kädessä alakertaan miehen luo ja tämä kysyi rauhallisesti sohvalla makoillen: "Meinaatko repiä katon alas?". Aviomieskin on oppinut, ettei mun inspiraation tielle kannata tulla. 😏


Nyt tämä tuleva tyttären huone näyttää suurin piirtein tältä. Kotikuntosalin laitteet on kasattu pois tieltä ja ne odottavat kyytiä uuteen kotiinsa. 





Aulatilasta purin viime sunnuntaina yhden pienen seinän ja vanhan kaapin. Seinä jakoi tilan aulaksi ja varastotilaksi mutta nyt oli enää tiellä. Kaapin aioin alunperin säästää mutta lähemmän tarkastelun jälkeen huomattiin miten hutera se oli. Toinen samanlainen jäi vielä ja se luultavasti tulee jäämäänkin pysyvästi paikalleen.



Oon laittanut jos jonkinmoista tavaraa nettiin myyntiin tarkoituksena päästä kaikesta ylimääräisestä eroon. Sitten törmäsin Facebookissa sohvaryhmään, joka ei ihan ole mun makuani mutta jostain syystä se jäi mieleen pyörimään. Sohva, kaksi nojatuolia ja sohvapöytä kotiutuivat loppujen lopuksi meille vain satasella odottamaan vintin muuttamista yläkerraksi. Nämä on niin söpöt!  


Remonttia tehdään sitä mukaa kuin mun budjetti kestää. Kylvöt ja muut peltotyöt lähestyy, joten eristystä ja muuta tehdään tämä pari kuukautta. Kesällä mä laitan pinnat kuntoon lasten tulevissa huoneissa koska miestä ei siinä (välttämättä) tarvita. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vaikkei se yhtään siltä tunnukaan tällä hetkellä. Nähtäväksi jää miten kauan tähän aikaa saadaan kulumaan... 😊

YSTÄVÄLLE

Huomenna on ystävänpäivä. Oon yleensä jättänyt tällaisen kaupallisen päivän välistä mutta tänä vuonna teen poikkeuksen. Joskus on hyvä muistaa henkilöitä, jotka elämässä mukana ovat ja ystävänpäivä on hyvä hetki siihen.

Yksi villasukkapaketti (Niina Laitinen; So Sweet Socks-ohjeella Novitan Nalle Taika -langasta) ja yksi Veikkauksen kirjekuori lähtevät yllättämään ystäviä. Kenen laatikosta paketit löytyvät huomenna? 😉



SYNTTÄRIHULINAA

Synttärihulinat ohitse ja maanantai iski kyllä niin päin naamaa tänä aamuna. Ei arki huvittaisi sitten yhtään! 

Sen lisäksi, että mulla oli omat synttärit viime viikolla järjestelin aviomiehen selän takana yllätysjuhlia pyöreiden vuosien saavuttamisesta. Juhlat on olleet tiedossa marraskuusta saakka ja nyt muutamaa päivää ennen H-hetkeä paljastettiin lasten kanssa isille yllätys. 

Oikeastaan koko viikko meni leipoessa ja siivotessa. Omana syntymäpäivänä pysyin tiiviisti keittiössä ja illalla käytiin parhaan ystävän kanssa kahdestaan leffassa. Synttärilahjaksi sain sen kaipaamani yleiskoneen, josta aiemmin puhuinkin. Ja tietysti kukkia. 💓


Sitten niihin juhlatarjoiluihin. Lusikkaleivät, mokkapalat ja kinkkupiirakka tulivat vieraiden mukana. Muut on itse tehtyjä. Voileipäkakkuihin ja juustokakkuihin oon tälläkin kertaa ihan tyytyväinen mutta täytekakkujen teosta ei meinannut tulla yhtään mitään. Kermalla leikkimistä täytyy vielä harjoitella. Heirolin tyllat oli tosi pieniä. Odotin, että jälki olisi vähän näyttävämpää. Kakkusahassa olisi kehityksen varaa mutta kakunnostin oli yllättävän kätevä kapistus. (Tarvikkeista lisää täällä.)Kakkuja tein sen verran, että taidetaan tämä viikko syödä pelkästään niitä. 

Juhlapäivän illaksi tein ison kipollisen makaronisalaattia: majoneesia, chilimajoneesia, suolaa, pippuria, tomaattia, kurkkua, meetwurstia, paprikaa, purjoa ym.  Sitä sitten syödään viikko kakkujen kylkiäisenä.



Nyt kuppi teetä kun pienin nukkuu. Esikoinen tulee kohta kaverinsa kanssa eskarista. Alkuillasta pitää vielä käydä kaupassa, kirjastossa ja muskarissa. Voihan maanantai...

PUUTTEITA NUKKUMISTAIDOISSA.

Torstai - perjantai

Herätyskello soi aamulla 4.20. Työpäivä menee hujauksessa ja sen jälkeen päiväunet olisivat maistuneet. Kurkusta alas kaadettu kofeiinimäärä oli kuitenkin sellainen, että peiton alle kaatavaa väsyä ei tullut.

Illalla luen muutaman minuutin kirjaa ja nukahdan yhdentoista aikoihin. Juuri kun uni tulee, nuorimmainen rupeaa huutamaan ja kävelee makuuhuoneeseen. Pikkukaveri kainaloon pyörimään. (Vaikka varpaat kylkiluiden välissä eivät aina kovin mukavilta tunnukaan on pienin nukkunut elämänsä jokaisen yön meidän sängyssä. Äitin tuhiseva unikaveri.💗) Aviomies tulee siirtämään pikkumiehen hetkeksi takaisin omaan sänkyyn ja sen jälkeen myös nukkumaan. Nukahdan muutamaksi minuutiksi ja herään uudelleen huutoon. 

Poika tulee takaisin meidän sänkyyn mutta uni on levotonta. Hampaat varmaan taas häiritsevät. Käyn vessassa ja menen esikoisen viereen nukkumaan paremman unen toivossa. Koira aloittaa haukkumisen ulkona ja hetken kuuntelun jälkeen menen laittamaan sille veden eteiseen. Ulkovaatteet päälle ja hakemaan Rölliä. Ei ole pakkasta, joten koira olisi voinut olla yönsä ulkona. Yön yli kestävä ja sisälle kantautuva ulina ei kuitenkaan houkutellut. 

Kun liukastelen takaisin tupaan, tekisi mieli repiä hiukset päästä. Kello on jo kaksitoista. Suorastaan v*tuttaa koska tiedän, ettei uni tule heti ulkona käynnin ja muutaman herätyksen jälkeen vaikka aikaisen aamuherätyksen jälkeen rupeaa jo veto olemaan poissa.

Nukahdan pariksi tunniksi esikoisen sänkyyn mutta nuorimmainen huutaa vähän väliä viereisessä huoneessa. Kahdelta luovutan ja menen takaisin omaan sänkyyn. Jossain vaiheessa kuulen vielä kun esikoinen kantaa patjan meidän sängyn viereen ja tulee lattialle nukkumaan.

No, ainakin prinsessa nukkuu tänä yönä rauhallisesti. Eivätkä rehuautot käyneet yön aikana pihassa. Eikä kukaan ajanut parin kilometrin päässä Seinäjoki-tiellä uritettujen reunaviivojen päällä. Ei ole sellaista ääntä, johon tämä äiti ei nykyään heräisi.



Perjantai - lauantai

Lapset nukkuvat ja miehen kanssa katsotaan sohvalla televisiota. Kymmeneltä pienin tallustaa unen pöpperössä olohuoneeseen. Poika on ollut vähän outo koko illan, joten päädytään isin kanssa laittamaan tyyppi suoraan meidän sänkyyn. 

Makoillaan kolmistaan peiton alla ja odotetaan nukkumattia. Sitten yhtäkkiä saan saavillisen oksennusta päälleni. Ja tyynylleni. Se selitti oudon olemuksen. Pian ollaankin sitten jo kolmistaan saunan lauteilla istumassa. Pienelle ei tietenkään uni ihan heti tule pesulla käynnin jälkeen mutta äiti simahtaa minuuteissa. 

Nukutaan sängyssä lopulta pojan kanssa kahdestaan ja herätään vain yhden kerran. 💗

KAKKUKAMAT UUSIKSI

Kesällä kirjoittamassani postauksessa lasten synttäreistä ja kakkujen leipomisesta laitoin hankintalistalleni erilaiset tyllat ja pursotusvälineet. Päätin ostaa/ostattaa ne itselleni joululahjaksi. Parina iltana tutkiskelin valikoimia internetissä ja päädyin tilaamaan kaksi erilaista sarjaa Heirol-merkiltä suoraan Heirolin nettikaupasta. 


Tyllat on numeroitu ja pakkauksen takaa löytyy jokaiselle tyllalle numerolla merkitty nimi. Vasemman puoleisessa pakkauksessa on 26 erilaista tyllaa, kiinnitysosa sekä kaksi kukkanaulaa. Oikealla puolella puolestaan viisi erilaista kukkapursotinta. Vaikuttavat hyviltä vaikka todelliseen käyttöön eivät ole vielä päässeet. Näitä varten ostin myös kertakäyttöisiä pursotuspusseja. 

Heitin kaikki vanhat muutaman euron pursottimet roskiin. Ainoastaan Tupperwaren pursotin jäi vielä kaapin pohjalle. Nyt loppuu säätäminen ja säheltäminen; satsataan kunnon tarvikkeisiin.


Ylläolevassa kuvassa vasemmalla on kakun nostin, keskellä palettivetsi ja oikealla kakkusaha. Kakun nostin oli heräteostos, aika arvokas sellainen mutta jos sillä olisi kätevä nostaa kakkuja kakkulautasille (jotka muuten puuttuvat mun valikoimasta vielä kokonaan!). Tähän mennessä oon tehnyt noston käsin tai paistolastojen avulla toivoen, ettei kakku putoaisi lattialle. Tai sitten oon tarjoillut esim. juustokakut irtopohjavuokien pohjan kanssa. 

Kulmapalettiveitsiä en pikaisella tutkimisella löytänyt mistään, joten tuo suora versio saa alkuun kelvata. 

Kakkusaha oli sellainen löytö, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Nyt huomasin, että niitä olisi saatavilla myös kahdella "terällä" mutta testataan ensin tämä yksi teräinen. Kakkusahalla siis halkaistaan kakkuun kerrokset. Toivottavasti paremmin kuin leipäveitsellä! 

Eilen hain postista kaksi säädettävää pyöreää reunavuokaa, joiden säätövarat ovat välillä 18-30cm. Tämän hankinnan uskon myös olevan tarpeellinen. Irtopohjavuuat vapautuvat juustokakkujen tekoon ja toisaalta niitä irtopohjavuokia ei enää tarvitse kovin montaa eri kokoista kun on tällaiset säädettävät mallit. 

Renkaan sisällä olevat Bloomingvillen mittalusikat saatiin joulupukilta. 

Tällä hetkellä hankintalistalla on edellä mainittujen kakkulautasten lisäksi semmoinen kunnollinen monitoimi-/yleiskone, jolla saisi tehtyä niin kermat, taikinat kuin perunamuusitkin. Onko teillä antaa suosituksia? 😊

AJATUKSIA MENNEESTÄ JA TULEVASTA VUODESTA

Nyt kun vuosi 2017 on hurahtanut ohi, tehdäänpä katsaus sen mieleenpainuvimpiin päiviin ja tapahtumiin. 

Aloitetaan tammikuusta. Nuorimmainen oli noin puoli vuotias kun mulle soitettiin ja pyydettiin huhtikuun alusta töihin. Sen kummemmin asiaa miettimättä lupauduin ja paniikki iski vasta puhelun jälkeen: vauva on 9kk ikäinen kun menen töihin, kuinka poika pärjää kun ei syö tuttipulloa ja  miten lasten hoito järjestetään.


Asioilla on tapana järjestyä ja niin kävi nytkin. Ensimmäiset viikot isi oli lasten kanssa kotona ja sitten kun kylvöt alkoivat, siirryttiin päiväkotiarkeen.  

Keväällä syntyivät myös vuoden ensimmäiset kissanpennut. Lapsista nuorimmainen otti haparoivat ensiaskeleet isoveljen opetellessa samoina hetkinä kirjoittamaan oman nimensä.



Kesä meni jonkinlaisessa sumussa: väsy, töitä töissä ja kotona, kylmä ja sateista. Kun kylvöt saatiin loppuun alkoi rehunteko. Esikoinen meni isänsä mukana eikä pellolta tultu kesken päivän kotiin vaikka kuinka yritin. Pojan pisin työpäivä oli 14 tuntia.

Juhannuksena odottelin, että oltaisiin päästy vähän jossakin käymään kun kaikki muutkin tuntuivat olevan mökeillä tai ylipäänsä lomailemassa. Loppujen lopuksi en ruokakauppaa kauemmas päässyt mutta sinä päivänä sekin riitti mielialan piristämiseen.


Heinäkuun alussa juhlittiin kaikkien lasten syntymäpäivät samana päivänä: 6v, 4v ja 1v. Juhlapäivä oli aurinkoinen ja aikuisten kanssa istuskeltiin meidän terassilla yömyöhään.  






Heinäkuussa osui ensimmäinen yhteinen vapaapäivä vetokisa-päivälle, joten me päätettiin jättää vetokisat välistä ja viedä lapset Naantaliin Muumimaailmaan. 

Taisi olla heinäkuuta kun käytiin Farmareillakin Seinäjoella. Nyt en vain niitä kuvia löydä koneelta...
 


Elokuussa taidettiin aloittaa puinnit. Esikoispoika aloitti eskarin ja taas oltiin opettelemassa uudenlaista arkea.  

Ystävä kertoi sellaisen uutisen, jota en uskonut vielä vuosiin kuulevani. Eihän siinä auttanut kuin silmäkulmia kuivailla. 💗

Elokuun aikana rupesin stressaamaan minne menisin seuraavaksi töihin kun kesätyöpesti läheni loppuaan. Lopulta päädyttiin siihen, että annetaan asian olla ja oon hetken kotona lasten kanssa. Taas kohtalo puuttui peliin ja mua pyydettiin takaisin paikkaan, jossa lukioikäisenä keräsin opiskelijabudjettiin lisätienistejä. Ja sieltähän sen aviomiehenkin kymmenen vuotta (!!!) sitten löysin.


Syyskuussa vaihtui siis työpaikka. Sateinen syksy mutta puinnit saatiin joten kuten tehtyä. Lokakuussa lapset jäivät päiväkodista kotiin, taas uudenlainen arki edessä. 

Pidin myös pitkästä aikaa vaatekutsut. Talo oli ihan ääriään myöten täynnä naisia ja lapsia. Autoja oli parkissa tielle saakka. Se oli mahtava ilta!

Vuoden toiset kissanpennut syntyivät syksyllä ja mä odotin talven tuloa, että jatkuva kiire ja "läpsystä vaihto"-päivät kotona loppuisivat.





Marraskuu ja joulukuu. Kiire ei hellittänyt eikä se ole sitä vieläkään tehnyt. Edellisen raskauden jättämät raskauskilot saatiin tuplattua ja välillä olo on ollut niin paska, ettei todeksi voi uskoa. Mieli on ollut maassa eikä aikaa itselle ole ollut. Väsyneenä on vapaat hetket mieluummin nukkunut ja herkutellut kuin lähtenyt kuravelliin lenkille. 

Marraskuussa osallistuin ystävän baby showereihin. Ja vieläkin koko tilanne tuntui ihan uskomattomalta! Aviomiehen kehotuksesta, oikeastaan käskystä varattiin ystävän kanssa viimeinkin kalenterista ilta, jolloin mennään kahdestaan ulos syömään. Joku arki-ilta se taisi olla kun istuttiin Matadorissa. Ensimmäistä kertaa sitten meidän lasten syntymän jälkeen kun oltiin ihan kaksin ilman kiirettä juttelemassa naisten juttuja.💗



Joulua ruvettiin valmistelemaan jo hyvissä ajoin. Ihanat tontut kävivät tervehtimässä karkkien kera lapsia. Pipareita leivottiin moneen otteeseen ja nautittiin kotona jännittävästä joulutunnelmasta. Aatto oltiin kotona perheen kesken ja tänä vuonna päivästä jäi hyvät muistot. 



Siinä viime vuosi. No mitä vuosi 2018 tuo tullessaan? Hyvin se ainakin alkoi heti puolisen tuntia vuoden vaihtumisen jälkeen. Pikkuveli oli kompastunut polvilleen ja nyt odotellaan kihlajaisia. Tätäkin tapahtumaa oon odottanut jo viimeiset kolme vuotta ainakin! 💗

Lisäksi toivoisin jonkinlaista elämäntapamuutosta, joka tietysti on itsestä kiinni mutta... Uudenvuoden lupaukset, laihdutuskuurit ja ruokavaliot on jo nähty. Toimii mutta ei kauaa. Alla olevien kuvien kuntoon ei enää jaksaminen tai aika riitä mutta edes muutaman kilon kevyempi olo olisi tervetullut. Tekisi hyvää sekä mielelle että kipeälle selälle. Muutenkin voisi omaan itseensä keskittyä ja panostaa hieman enemmän kuin edellisen vuoden aikana.




Helmikuun lopussa juhlitaan jotenkin pyöreitä vuosia täyttävää aviomiestä. Syksyllä vanhin lapsista aloittaa ekan luokan. Oikein muuta ei sitten olekaan tiedossa. Aika näyttää mitä vuosi tuo tullessaan. 

Nyt saunaan! Illalla poistutaan kotoa ravintolaan. Ei ollakaan syyskuun jälkeen taidettu kotoa olla kahdestaan poissa miehen kanssa. Toki ei ihan kahdestaan tänäänkään olla mutta ei ainakaan tarvitse ruokapöydässä komentaa, siivota sotkuja tai syöttää ketään. Toivottavasti?

Mukavaa loppiaisen jatkoa. Ja lukekaa torstain paikallislehti; ehkä näet meidät siellä. 💗